Luku 4
Näkemyseroja
Haluatko tietää mitä tapahtuu kirjan 4. luvussa? Hanki oma kirjasi täältä ja tee samalla hyvää.
Tiesitkö että...
Alkeishiukkaseksi sanotaan hiukkasta, mikä ei koostu enää mistään muusta kuin itsestään. Sillä ei toisin sanoen ole enää sisäistä rakennetta. Niitä ei voi enää halkaista. Alkeishiukkasia on melko montaa erilaista ja eri tyyppistä, mutta ne voidaan jakaa kahteen eri ryhmään: materiaalihiukkasiin ja välittäjähiukkasiin. Materiaalihiukkasia on löydetty 12 erilaista ja ne jaetaan vielä erikseen kahteen ryhmään: kvarkkeihin (6kpl) ja leptoneihin (6 kpl). Kaikki maapallolla näkemämme aine kuten kivet, puut, muovilelut ja muut koostuvat kuitenkin vain kolmesta erilaisesta materiaalihiukkasesta eli 2 erilaisesta kvarkista (ylös ja alas) sekä yhdestä leptonista (elektroni). Välittäjähiukkasia kutsutaan bosoneiksi ja niitä on tiedetään tällä hetkellä olevan 5 erilaista. Ne lentelevät hiukkasten välillä välittäen tietoa hiukkasten läheisistä hiukkasista ja tapahtumista.
Kvarkit eivät esiinny yksin vaan muodostavat isompia hiukkasia kolmen ryhminä. Esimerkiksi kaksi ylös-kvarkkia ja yksi alas-kvarkki muodostavat hiukkasen nimeltä protoni ja kaksi alas-kvarkkia ja yksi ylös-kvarkki hiukkasen nimeltä neutroni. Kvarkit pysyvät yhdessä gluoni-bosonien välittämän voiman avulla. Protonit ja neutronit sitoutuvat toisiinsa myös gluonien avulla. Nämä protonien ja neutronien muodostamat hiukkasrykelmät muodostavat yhdessä elektronien kanssa suurempia kokonaisuuksia, joita kutsutaan atomeiksi.
Molekyylit
Molekyylit ovat kokonaisuuksia, joissa useammat atomit ovat liittyneet yhteen. Atomit liittyvät yhteen, koska siten elektronit pääsevät matalammille energiatiloille kuin ne yksittäisissä atomeissa pääsisivät. Esimerkiksi happimolekyylissä kaksi happiatomin ydintä on lähellä toisiaan ja uloimmaiset elektronit ovat nyt molekyylin yhteiset. Tämä on hapelle helpoin tapa olla. Kuten sinulle on helpompaa maata kuin seistä. Molekyylin muodostaminen on tavallaan happiatomille tapa löytää rennoin asento.
Suurempi atomirakenne (kide)
Kiinteät kappaleet, kuten metallit, muodostuvat useista molekyylin tapaan toisiinsa liittyneistä atomeista. Ne ovat ikään kuin todella suuria molekyylejä. Metallikappaleilla, kuten sähköjohdoilla, on sellainen hieno ominaisuus, että niiden yhteiset elektronit pystyvät liikkumaan vapaasti koko kiderakenteessa ja kuljettamaan sähkövirtaa johdossa. Tämän ansiosta niitä käytetään sähkön kuljettamiseen. Eriste taas on materiaali, jonka rakenteessa elektronit eivät pysty liikkumaan vapaasti. Siksi et saa sähköiskua koskiessasi sähköjohtoa peittävään muoviin. Johto, missä eriste on rikkoutunut, on vaarallinen, sillä tällöin eriste ei suojaa sähköiskulta.